sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Tammikuussa voit jo aloittaa kylvöpuuhat

Puutarhassa kannattaa käydä syksyllä noukkimassa siemeniä talteen, jotta seuraavana vuonna ei tarvitse ostaa uusia vaan voi käyttää omia siemeniään. :)
Tulevan kesän kesäkukkia voi jo ruveta näin hyvissä ajoin miettimään. Usein kaikkein palkitsevinta on kun kasvit saa kasvattaa alusta asti itse ja pääsee seuraamaan kuinka hennot vihreät alut muuttuvat ryhdikkäiksi ja kukkiviksi kasveiksi. Usein kylvöpuuhat kuuluvat kevääseen ja taimia aletaan mieluiten istuttamaan maaliskuun tienoilla, mutta jo näin tammikuussakin voi aloitella tiettyjen kasvien kasvatuksen kunhan vain muistaa huolehtia riittävästä valon saannista. Jos päivänvaloa ei kotiin riittävästi pilkota voi harkita vaikkapa pikku kasvihuonetta tai pienoisvalolähdettä helpottamaan vihreiden ystäviemme kasvua.

 Esimerkiksi kuvan mukainen turveruukku on hyvä valinta esikasvatukseen
Itse päätin aloittaa kylvöpuuhat viime syksynä talteenkerätyistä palsamin siemenistä. Huonepalsami tai toiselta nimeltään mummopalsami on kaunis ja vehreä kukka, joka sopii erityisen hyvin ikkunalaudalle kasvamaan. Siemenien määrässä ei kannata pihistellä vaan yhteen pikku ruukkuun voi istuttaa useamman siemenen. Jos saman ruukun siemenistä useampi kuin yksi itää ne voi myöhemmin taimien kehittyessä koulia eli istuttaa uusiin suurempiin ruukkuihin yksi kerrallaan.
Kurkkaa seuraavasta linkistä lisäohjeita taimien istutukseen: Suomela.fi
Huonepalsamin siemeniä voi hieman myös peittää mullalla, jotta niiden kosteus pysyy sopivana.
Säännöllinen kastelu on tärkeä osa esikasvatusta.

Huolellisen kastelun jälkeen ruukut voi sujauttaa pieneen pakastepussiin tai suojata kelmun avulla, jotta kasvuolosuhteet pysyvät koko ajan riittävän kosteina ja itämiselle suotuisina. Aseta suojattu ruukku valoisalle paikalle ja muista huolehtia sen kastelusta, jotta taimista kehittyy vankkoja ja vehreitä.

torstai 29. joulukuuta 2016

Trendilajit rantautuu Saloon

Uusi vuosi kolkuttelee jo ovella ja sen kunniaksi kannattaa aloittaa vaikkapa uusi harrastus. Salon kansalaisopisto järjestää yhteistyössä Salon 4H-yhdistyksen kanssa ulkourheilukurssin, jossa pääsee kokeilemaan juuri nyt pinnalla olevia urheilulajeja. Jokaiselle kurssikerralle on luvassa hauska laji ja osaava asiantuntija, joka perehdyttää osallistujat lajin saloihion.

Kurkkaa kurssin tarkemmat tiedot Kansalaisopiston kevään opinto-oppaasta :)

Kurssi järjestetään keskiviikkoisin alkaen frisbeegolfilla 5.4 ja päättyen SUP-lautailun parissa 31.5. Aikataulu on kaikilla kerroilla sama eli 17-18.30. Muita mielenkiintoisia ja ehdottomasti tutustumisen arvoisia lajeja ovat jooga, geokätköily ja polkujuoksu.
Jos kalenterista vielä löytyy tilaa keskiviikko iltaisin kannattaa ilmottautua rohkeasti mukaan kokeilemaan uusia lajeja

Ilmoittautuminen tapahtuu samalla tavalla kuin muihinkin kansalaisopiston kursseihin eli internetin kautta kansalaisopistonsivuilta (Linkki) tai puhelimitse (02 778 4570). Kurkkaa tarkemmat tiedot ja muut kiinnostavat kurssit koteihin jaetusta Salon kansalaisopiston kevään 2017 kurssioppaasta. :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Susi - ristiriitainen alkuperäislaji



Susi nähdää usein uhkana ihmiselle ja kotieläimille. Samalla susipelko on yleistä.

Susi on hyvinkin ajankohtainen luontoaihe, sillä Uudenmaan alueella, aivan Varsinais-Suomen kupeessa elelee tällähetkellä ensimmäinen susilauma yli 150 vuoteen. Susi on kautta aikain saanut ristiriitaisen ja kiistellyn vastaanoton, sillä kyseinen Suomen alkuperäislaji herättää sekä pelkoa, että sympatiaa. Luontoasiantuntija ja susista kiinnostunut perniöläinen Jarmo Markkanen kertoi aiemman haastatteluni yhteydessä hieman lisää susista ja meidän suomalaisten suhtautumisesta lajiin.

Mikä sudessa, lähimmän ystävämme koiran sukulaisessa meitä oikein pelottaa? Aikanaan yleistynyt riistan metsästys ja samalla susien luontaisen ruuan ehtyminen ajoi tilanteeseen, jossa susi haki ruokaa metsästämällä heikkoja kotieläimiä kuten lampaita ja nautoja. Aiemmin kunnioitettuna petona nähty susi muuttui ihmisten silmissä, ihmisen toimeentuloa uhkaavaksi, voimakkaan lauman turvaamaksi vahinkoeläimeksi. Sen arvo uniikkina alkuperäislajina unohtui kun tarinat kotieläimiä ja ihmisten henkeä uhkaavasta pedosta siirtyi sukupolvelta toiselle. Pelko susia kohtaan juurrutettiin tarinoiden kuten Punahilkan muodossa jo pienille lapsille ja näin ajattelumaailma sudesta ihmisen vihollisena juurtui syvälle kansan mieleen.



Äkkiseltään voisikin ajatella ettei sudesta ole ihmiselle mitää konkreettistahyötyä. Susi ei tuota rahaa tai ravintoa, mutta susi on silti luonnonmonimuotoisuuden kannalta arvokas ja suomalainen laji, joka ei kaipaa enää enempää perusteetonta lokaa niskaansa. Susien hyväksi muun muassa Luonnonvarakeskuksen kanssa toiminut luontoasiantuntija Jarmo Markkanen kertoo, että susien ammuntalupia hankittaessa syyt ovat usein enemminkin sosiaalisia kuin biologisia. Eli suden kaatamisen ajatellaan rahoittavan ennemmin pelkäävää ihmistä kuin oikestaan tuottavan sen suurempaa konkreettista hyötyä.

Luonnonvarakeskus arvioi suomalaista susikantaa.
Pelot ovat luonnollisesti aina otettava vakavasti, mutta pelotkin voivat laantua asiallisen ja oikean tiedon valossa. Susi on arka laumaeläin, joka ei mielellään tule ihmisten läheisyyteen ja esimerkiksi luonnonvarakeskuksen mukaan tämän vuoden helmikuussa koko Suomessa on havaittu yhteensä hieman yli 200 yksilöä. Suden määrä on siis melko vähäinen ja laumat ovat jakautuneet hajanaisesti erialueille. Myös peura- ja hirvikannat ovat sen verran suurehkot, että esimerkiksi meillä täällä Varsinais-Suomessa susi ei Markkasen mukaan aiheuta kovinkaan paljon harmia.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Talvilinnuille oikea jouluateria!

Huolehdi lintujen talviruokinnasta ja pidä ruokintapaikka mahdollisimman siistinä.
Aiemmin henkilökuva -juttuakin  tähdittänyt luontoexpertti Jarmo Markkanen vinkkaa miten talvilintuja kannattaa ruokkia niin, että samalla tulee huomioitua sekä ettisyys, että lintujen hyvinvointi. Suomen linnut selviytyvät lähtökohtaisesti talvesta ilman ruokintaakin, mutta toki ruokinta auttaa erityisesti kun säät ovat vaihtelevat ja linnuille epäsuotuisat. Parhaimmillaan toimiva ruokintasysteemi tuottaa iloa niin luinnuille kuin myös ruokkijallekin. Tässä pieni lista asioista, jotka kannattaa pitää mielessä ja jotka johtavat onnistuneeseen sekä asiantuntevaan ruokintaan. Nyt on juuri oikea aika rakentaa talvilinnuille oivallinen, herkullinen ja hallittu jouluateria :)





1. Pidä ruokinta paikka siistinä
Siisti ja hallittu ruokinta on erityisen tärkeä etenkin kun lintuinfluenssaakin on jälleen havaittu Suomessa. Kun ruokintapaikka on siisti eikä siemenet pääse tippumaan maahan ei myöskään lintujen mahdollisesti levittämät taudit kuten salmonella pääse leviämään. Linnut kun usein tekevät jätöksensä ruokailuhetken yhteydessä. Tällöin bakteerit pääsevät valitettavan usein kosketuksiin maahan tippuneiden, syömäkelpoisten siementen kanssa ja leviävät linnuilta toisille. Hallittu ruokinta on helppo toteuttaa vaikkapa itsetehdyllä ruokinta-alustalla.
Vältä kuvan mukaista tilannetta, jossa siemenen kuoret pääsevät hallitsemattomasti leviämä'än maahan.

2. Linnut tarvitsevat erityisesti rasvaa
Erilaiset rasvaiset ruuat kuten ihra ja tali ovat hyviä ja helppoja vaihtoehtoja. Talven kylmyydessä ja pakkasessa linnut tarvitsevat energiarikasta ruokaa ja tali, ihra sekä niihin verrattavissa olevat tuotteet auttavat niitä kestämään pakkasta paremmin. Jos ei halua ostaa kaupasta valmiita tuotteita, internet on pullollaan toinen toistaa parempia ohjeita, joilla luot itse pihapiirisi linnuille joulun kunjaksi oikean juhla-aterian.

3. Muista auringonkukan siemenen problemaattisuus!
Auringonkukan siemenet ovat useiden lintujen suurta herkkua, mutta ruuan taustalla on myös muutama ongelma. Linnut syövät kuorellisista siemenistä vain niiden sisustan, jolloin kuoret leviävät maahan hallitsemattomasti ja altistavat lintuja sairauksille. Siemenet ovat myös tuontitavaraa eli niiden kuljetuksesta ja maanhantuonnista aiheutuu paljon kuluja ja päästöjä. Jos haluat siis suosia eettisempää vaihtoehtoa valitse ensinnäkin kuorettomia siemeniä ja kokeile vaikka kotimaista kauraa. Myös lintulyhteet ovat hyvä ja samalla kauniin näköinen vaihtoehto.
Auringonkukan siemen on hyvin suosittu, mutta ei välttämättä niin hyvä vaihtoehto.

4. Muista lintukirja ja kamera :)
Jos mahdollista asenna ruokintapaikka niin, että pystyt seuraamaan ympäri vuorokauden millaisia vieraita ruokintapaikallasi käy herkuttelemassa. Äläkä unohda lintukirjaa ja kameraa, jotta tunnistat ihanat vierailijasi ja saat ikuistettua parhaimmat talviherkutteluhetket.

Antoisaa puuhastelu lintujenruokinnan parissa! :)
Lue lisää linturuokinnasta Bird life sivustolta! :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Luontoharrastus syntyy jo lapsena!

Kiskonjoen ympäristö ja Latokartanonkoski ovat monimuotoisuudessaan ehdottomasti vierailun arvoisia.
Salon 4H:n parhaillaan käynnissä olevaan Nuorten Luonto -hankkeseen liittyy vahvasti lasten ja nuorten luontosuhde. Päätin siis miettiä tarkemmin luontoharrastusta ja kysellä myös luontoasiantuntija Jarmo Markkasen mielipidettä asiaan. Kuten suurinosa kiinnostuksen kohteista myös luonnosta kiinnostuminen juontaa juurensa jo aivan varhaislapsuuteen, sillä positiiviset kokemukset tuolloin, vaikuttavat vahvasti tulevaan luontosuhteeseemme. Luontoharrastus ja intohimo ympäristöä sekä ympäröivää luontoa kuten metsää ja sen eläimiä kohtaan syntyykin siis jo lapsena.

Juuri tämän takia luontoharrastus kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain tutustumalla ensin lähiympäristöön. Lähiympäristössä pääsee helposti tutustumaan eri vuoden aikojen vaihteluun ja erilaiset kelit tuovat mukanaan uutta ihasteltavaa kuten eläinten jälkiä talvisin tai kasvien silmuja keväisin. Markkanen vinkkaa, että retkille kannattaa aina varata mukaan myös hyvät eväät ja lämpimät vaatteet, sillä hauskat ja kiireettömät eväsretket vahvistavat positiivista kuvaa ympäristöstä ja edesauttavat luontosuhteen rakentamisessa.

Oiva esimerkki Salon lähiympäristöstä on Kiikalassa sijaitseva kultalähde. Paikka on hyvä kohde retkelle niin kesällä kuin myös talvellakin.

Salon 4H-yhdistys edesauttaa nuorten ja lasten luontosuhdetta monin eri keinoin. Hyviä esimerkkejä ovat luontoaiheiset leirit, 4H-kerhot ja alakoululaisten lajioppitunnit.

4H-yhdistys on yksi luontosuhteen puolestapuhujista

Salon 4H-yhdistys järjesti yhteistyössä Markkasen kanssa syksyn mittaan lajioppitunteja Salon alakouluissa. Oppitunteja järjestettiin 8-12 vuotiaille lapsille yhteensä 11 eri koulussa. Oppituntien sisältö vaihteli hieman koulukohtaisesti, mutta keskeisenä teemana oli kuitenkin lasten tutustuminen lähiluontoon ja ajankohtaiset luontoaiheet kuten sudet. Tavoitteena oli ennenkaikkea oikean ja ajankohtaisen tiedon antaminen tulevaisuuden tähdille, sillä lapset vastaanottavat innokkaasti tietoa ja uskaltavat myös kysyä mieleen juolahtavia kysymyksiä. Lajioppitunnit olivat samalla erilainen ja mielenkiintoinen tapa edistää alakouluikäisten lasten ympäristötietoutta ja käsitystä Salon alueesta.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Ympäristövaikuttaja ja luontokuvaaja Jarmo Markkanen

Metsälle mukaan lähtevät usein Markkasen mukana myös kiikarit ja kamera.
Luontoreportteri pääsi tänään haastattelemaan Jarmo Markkasta, salolaista luontoharrastajaa, aktiivista ympäristövaikuttajaa ja luontokuvaajaa. Hän tekee paljon yhteistyötä erilaisten luontoon ja ympäristöön liittyvien tahojen kanssa ja  kannustaa myös erityisesti lapsia ja nuoria kiinnittämään huomiota lähiluontoon ja ympäröivään monimuotoisuuteen. Hän on tehnyt paljon luontohenkistä yhteistyötä myös Salon 4H-yhdistyksen kanssa. Viimeisimpänä yhteistyönä ovat olleet muun muassa Latokartanonkosken kunnostus talkoovoimin, Lepakkokurssit perheille ja lajituntemusoppitunnit Salon alakouluissa.

Kiinnostuksen kipinä ympäristöä kohtaan syttyi jo varhaislapsuudessa. Markkasen monihenkinen perhe teki säännöllisesti retkiä lähiympäristöön. Perheen retkille varattiin aina mukaan hyvät eväät kuten keitettyjä kananmunia. Vatsat täynnä jaksoi sitten keskittyä ihmettelemään ympäröivää luontoa. Kun perheen vanhin sisko osti koulukirjoihin varatuilla rahoilla kiikarit pääsi Markkanenkin tutustumaan tarkemmin ympäristöön. Näin intohimo ympäristöä kohtaan syntyi jo varsin varhain. Kymmenen vuotiaana hän kulki itsenäisesti metsissä ja ennen rippikoulu ikää hän retkeili jo oman veneensä kanssa jvesistöissä, sekä yöpyi metsässä. Samoihin aikoihin luontoharrastuksen kanssa syntyi myös kiinnostus taltioida luontoa. Ensin tämä tapahtui piirtäen, mutta myöhemmin Markkanen löysi kaatopaikalta vanhan toimivan kameran ja innostui sen myötä luontovalokuvauksesta. Ensimmäiselle valokuvauskurssille hän pääsi noin 12 vuotiaana ja nykyisin hän vetää itse valokuvauskursseja muun muassa Salon kansalaisopistolla.

Intohimo ja ympäristötietoisuus on avannut ovia mielenkiintoisille projekteille. Markkanen on ollut mukana useissa akateemisissa projekteissa ja tehnyt yhteistyötä muun muassa Turun yliopiston kanssa. Kiinnostus ympäristöä ja lajistoa kohtaan on tuonut mukanaan asiantuntevuutta. Tämän ansiosta Markkanen on osallistunut, kenttätyön merkeissä esimerkiksi susien ja muiden suurpetojen genetiikan tutkimukseen sekä lepakkojen virus- ja bakteerikanta tutkimukseen.

Käynnissä olevat ja tulevat projektit pitävät Markkasen kiireisenä myös näin loppu syksystä. Tällä hetkellä hän on mukana EU:n rahoittamassa, Metsähallituksen vetämässä LIFE FRESHABIT-hankkeessa, jonka kohteina on Kiskonjoki ja Karvianjoki valuma-alueineen. Tavoittena on kohentaa erityisesti natura-alueiden lajiston kuten jokihelmisimpukan ja vuollejokisimpukan, sekä lohen ja taimenen eloa sekä lisääntymistä. Tämän hankeen lisäksi tulevia projekteja on Teijon kansallispuiston käyttö ja hoitosuunnitelman laatiminen työryhmässä, Tenholan Saarenjärven kunnostushanke ja lintujen rengastus yhdessä Juhani Karhumäen kanssa.


Ympäristössä Markkasta kiehtoo eniten luonnontilaisen paikan ja monimuotoisuuden muodostama kokonaisuus. Hän myös pitää lähiympäristöstä ja jokiluonnosta. Luonnontilainen jokiympäristö kun tarjoaa erivuodenaikoina paljon erilaisia asioita ja tutkittavaa. Luonnontilaisen ympäristön ja paikan ohella Markkasta kiehtoo myös lajit ja niidet käyttäytyminen.

tiistai 22. marraskuuta 2016

WWF on valinnut vuoden luontokirjan!

Varsinkin näin ensilumien sulettua voikin lähteä silmäilemään ja tutkiskelemaan metsien ihmeitä uusin silmin 
Törmäsin Ylen uutisia selaillessani tähän mielenkiintoiseen artikkeliin, jonka mukaan WWF on valinnut vuoden luontokirjaksi 2016 teoksen Metsän salainen elämä. Eeva-Liisa Hallanaron, Saija Kuuselan, Aino Juslénin ja Terhi Ryttärin toimittama kirja lupaa viedä lukijansa biologien johdattamana metsäekosysteemin ytimeen, jossa mikroskooppisen pienet eliöt toimivat yhdessä ja yksin muodostaen aivan uudenlaisen maailman.

Muinaisrannan kivikosta löytyisi varmasti mielenkiintoisia pieneliöitä :)

WWF:n sivuilta löytyi myös kattava lista edellisvuosina vuoden kirjoiksi valituja teoksia. Tässä poimintona muutaman viime vuoden voittajat. (jos esimerkiksi pukinkontti kaipaa kovakantista, luontoaiheista täydennystä. :))


2016 Metsän salainen elämä / Eeva-Liisa Hallanaro, Saija Kuusela, Aino Juslén ja Terhi Ryttäri / Gaudeamus
-tuo esiin metsän pienet ihmeet,eliöt

2015 Korppiretki /Mika Honkalinna /Maahenki Oy
-mustavalkoa kuvia ja tietoa korpeista

2014 Aarresaaret - Helsingin saariston uskomaton luonto /Jarmo Nieminen /Gummerus
- teos kuvaa Helsingin lähiluontoa virkistävästä näkökulmasta

2013 Pihan linnut ja pöntöt - eloa pihapiiriin / Juha Laaksonen /Kustannusosakeyhtiö Paasilinna Oy
- kirja kertoo nimensä mukaisesti pihan linnuista

2012 Ahman kintereillä / Antti Leinonen / maahenki Oy
- teos käsittelee petoeläin ahman elämää